Taukoa?

Ei ole ollut taukoa liikkumisesta, vain tästä näppäimistön ääressä olemisesta.

Siinä missä viimeksi haaveilin kevään tulemisesta, niin sitä haaveilua kesti sitten se 1,5 kk. Suomen keväällä ja sen säätyypeillä oli tänä vuonna todella huumorintajua!

Maantiepyörä lepää edelleen vintissä trainerin päällä, kun ei siihen niitä nastarenkaitakaan ollut. Jospa nyt vihdoin se kesä oikeasti olisi tullut.

Maastopyörällä olen polkenut lähireittejä ja lähinnä sorateitä. 

Yhdet kisat, Evoc mtb Rajamäellä, polkaisin kuun puolessa välissä. 30 km ei sujunut ihan odotusten mukaan, ja sen jälkeen annoin itselleni kevyemmän viikon.

Sen jälkeen ajo on tuntunut ja maistunut taas ihan erilaiselta. Itseään täytyy näköjään kuunnella. Silloin kun korvien väli menisi kovempaa kuin jalat pystyvät, täytyy antaa keholle lepoa ja palautumista.

Tämän kesän tavoite on oikeastaan jo nyt saavutettu. Ihan sama tulenko koskaan selviytymään kesän ns. päätavoitteestani. Olen saanut kokea itseni kanssa niin ihania lenkkejä ja liikuntahetkiä, että saldo on super paljon plussalla.

Tällä viikolla olen tutustunut Laippaan ja sen retkikohteisiin pitkillä, nautinnollisilla lenkeillä. Luonto on tarjonnut ympärillä parastaan.

Tätä vuodenaikaa on niin helppo rakastaa!

Kevättä kohti

Tämä on just se vuodenaika, joka pitäisi viettää a) etelässä tai b) pohjoisessa. Mutta ei täällä.

Alkuviikosta kävin pyörälenkillä ja rapa roiskui niin että hampaiden välissä ratisee hiekka vieläkin. Ei kiva.

Tiet ovat mutaa, jäätä, loskaa ja kuraa.

Kun on saanut viikon hiihdellä Lapissa sellaiset 130km mukavuusalueella pysyen (kiitos latukahviloisen munkit), on vähän vaikea säätää antureita sellaiselle taajuudelle, että tästä välikausivaiheesta oikeasti nauttisi.

Nyt haaveilen vain kuivista harjulenkeistä, lämpimästä kevätkelistä asvalttitiellä ja kelirikon helpottumisesta.

Erilaisia reittejä

Kuva: Pinterest

Oikeastaan ihanin hetki päivässä on illalla silloin, kun on päässyt väsyneenä petiin. Siinä unen ja valveen rajamailla tiedostaa, että kroppa tuntuu samaan aikaan sementin kovalta ja höyhenen pehmeältä. Muutaman sekunnin päästä on jo unessa.

Kun joulukuun lopussa aloitin taas pitkän tauon jälkeen ulkoilun ja treenaamisen, tajusin sen, miten paljon kaipasin itselleni oikeaa väsymystä. Sitä fyysistä väsymystä, joka seuraa hapekkaan ja pitkän lenkin jälkeen, ja josta tietää ajan (ja syömisen) kanssa toipuvansa. Ja se fyysinen väsymys oikeastaan piristää ja poistaa henkistä väsymystä tehokkaammin kuin mikään muu.

Tänään lähdin työpäivän jälkeen ulos, koska kevät on ihan oikeasti tullut. Maastopyörän renkaat imivät kiinni mutavellinä lilluvan tien pintaan ja ensimmäisessä melkein kilometrin mittaisessa ylämäessä meinasi tulla itku. Mutta kun löysin uusia hakkuu-uria lähimaastoista ja totesin ne yöpakkasten jäljiltä erittäin ajettaviksi, niin lenkin fiilis muuttui kertaheitolla. Unohdin tietä pitkin menevät reittivaihtoehdot ja kurvailin ristiin rastiin metsästä löytyneitä uria. 

Siitä tulikin ihan tosi kiva ajelu. 

Eihän ne urat mitään harjumaastojen kivoja kuivia kovapohjaisia polkuja olleet, mutta siinä satulassa tulin samalla pohtineeksi, että näitä tällaisiakin reittejä elämässä tarvitaan. 

Aina ei voi ajella tossut kuivana ja takin selkämys puhtaana upeista maisemista nauttien, vaan välillä pitää antaa maiharin varren hörpätä lätäköistä vettä, ajoasun muurautua kurasta umpeen 

ja risujen piiskata naamaa. 

Ja silti voi hymyillä. 

Isosti.

MTB

13,8 km

1h 22 min

Sunnuntai

Kävely

4,5 km

1h

Lauantai

Trainer

1h 58 min

Kohti

Kuva: Pinterest

Tämän kevään ja tulevan kesän tärkein tavoite on pysyä sopivalla tavalla poissa mukavuusalueelta. Syöksyä kohti niitä asioita, joita ennen piti mahdottomana. Kokeilla, mihin ihminen pystyy silloin, kun oikein kovasti haluaa.

Enemmän liikettä, enemmän tapahtumia, enemmän yrityksiä ja erehdyksiä, enemmän naarmuja ja enemmän naurua. 

Hikeä. 

Kyyneleitä. 

Hikeä.

Hyvä tästä tulee!!!

Energiaa

Kuva: Pinterest

Käsittämätöntä, miten paljon energiaa saa siitä, että tuhlaa energiaa.

Eilisen työpäivän jälkeen polkaisin pihalla 1,5 tunnin mittaisen maastolenkin keväisen aurinkoisissa maisemissa.

Tänään, myrskytuulen tuivertaessa, hyppäsin trainerin selkään ja pyörittelin Bridget Jonesin mittaisen ajelun.

Päivän positiivisiin lukeutuu myös älyttömän hyvä nuudelikeitto, jota tein jo eilen kattilallisen jääkaappiin tämän viikon ruokahuoltoa helpottamaan. 

Homma toimii!

Maanantai

MTB

17,8km

1h 33min

Tiistai

Traineri

-

1h 30 min

Aina ei tarvi - ja silti riittää

Kuva: Pinterest

Monta (liian monta) kertaa oon asettanut muiden tarpeet omieni edelle. Mutta sehän on loputon kierre, suonsilmäke, joka imee mukaansa. Jos aina riittää, venyy, suostuu, kukaan ulkopuolelta ei huomaa sitä pistettä, kun venyminen menee liian pitkälle. Kun vieterissä ei olekaan enää yhtään varaa.

Kasvamisen myötä kuljeskelen päivä päivältä lähemmäs sitä hetkeä, että osaan olla riittävän joustava ja jäykkä samaan aikaan. Että osaan pitää puoleni ja nähdä omat tarpeeni riittävän selkeästi, jotta voin sitten tarvittaessa ihan oikean paikan tullen joustaa ja antaa itsestäni jollekin toiselle jotain.

Eilen ja tänään kävin pitkään sisäistä keskustelua siitä venyäkö vai ei erään asian äärellä. Vaakakuppi oli jo kääntymässä sille samalle tutulle "pelastan maailman" -puolelle, kunnes tajusin, että mun ei ihan oikeasti tartte. Ja riitän silti. Jos kaikki eivät hoida sovittuja asioita, niin ei se aina ole minunkaan tehtäväni niitä paikkailla.

Tällä hetkellä hengittelen syvään. 

Helppoo se ei nimittäin ollut.

Syyllisyys päälimmäisenä tunteena.

Sami Hedberg lauloi mun olkapäällä Täytyy jaksaa...

Vaikka ihan aikuisten oikeesti ei tartte. 

Ja riitän juuri näin.

Patikointi vaihtui pyörään

Pari päivää on kulunut tiiviisti penkkiurheillessa ja Suomen hiihtomenestyksestä nauttiessa. Jonkinlaista venyttelyä on tullut tehtyä kisakatsomossa myös.

Alunperin piti talvilomalla kävellä 32km Aitooseen, mutta suunnitelma vaihtui olosuhteiden pakosta. Toiseen jalkaholviin tuli luistellessa hiertymä, joka vaikuttaa vähän tulehtuneelta. Ei siis hyvä ajatus talsia tuntikausia kipeällä jalalla.
Menopeli vaihtui sitten polkupyörään. Aamu valkeni perjantaina aurinkoisena ja lähdin hyvillä fiiliksillä matkaan. Kevyt flunssa ei tuntunut ajoa haittaavan muuten kuin pakollisten niistämistaukojen merkeissä. Rauhallisesti rullaillen matkaan meni kaksi ja puoli tuntia.

Illalla vielä kotona tein pientä kehonhuoltoa ja venyttelin hiihtämisestä ja luistelusta kipeytyneitä lonkankoukistajia ja reisilihaksia.
Elokuvan ja viinilasillisen jälkeen uni maistui aamukasiin asti.

Perjantai

MTB

32km

2h 33min